Pysäytä pentutehdas!

Väinö pienenä sylissäni, kuva kasvattajan luota.

Tein tänään elämäni ensimmäisen eläinsuojeluilmoituksen, toivottavasti myös viimeisen.

Työkaverini oli kiinnostunut mäyräkoiran pennuista, katselimmekin yhdessä ilmoituksia ja päädyimme ottamaan yhteyttä henkilöön, jolle oli syntynyt kaksi urospentua. Työkaverini oli käynyt perheineen katsomassa pentuja. Olot olivat olleet saastaiset, emo aggressiivinen ja rekisteröitynä myytävät koirat paljastuivat sekarotuisiksi. Hintapyynti koirilla oli 1200-1400 euroa, mutta tarkkaa hintaa ei osattu kertoa, koska paikalle oli tulossa joku kolmas osapuoli arvioimaan pentujen arvon (??). Myöskin toisella pennulla kasvoi jalasta ylimääräinen varvas tai vastaava joka kuulemma pitää leikkauttaa pois. Todella omituista toimintaa enkä missään muodossa hyväksy tällaista. Ainakin eläinsuojeluvalvoja menee paikalle tarkastamaan tilanteen. Työkaverini perheineen olivat ensimmäistä koiraa ostamassa ja siksi halusin olla tukena kaikella tietämykselläni, mitä itse olen oppinut ja muilta saanut. Tilanne oli niin räikeä, että jopa he ymmärsivät sen ettei kaikki ole kunnossa. Pennut ilmeisesti voivat ihan hyvin, mutta emoa ei kuulemma saanut katsoa edes silmiin. Myöskin nuo yleiset olot pistivät huolettamaan. Haluankin siis painottaa koiraa hankkiville ihmisille, ottakaa asioista selvää ja ilmoittakaa tällaisista (myös epäilyistä)

Itse tein ensimmäisen kerran elämässäni ilmoituksen ja se ei todellakaan ollut vaikeaa. Ota yhteyttä kuntasi eläinsuojeluvalvojaan, löydät sellaisen helposti tästä linkistä SEY - Lähin valvoja

• Älä osta koiraa häkistä!
• Pentutehtailu
• SEY - Pysäytä pentutehdas
  
  
  

Näin myös meillä..

Mätsäreitä, punkkeja ja piirakkaa!

Päätimme eilen lähteä mätsäriin Väinön kanssa, saimmekin Sannan (whippets & friends and everything else) mukaamme. Saimme punaisen nauhan, muttemme sijoittuneet. Olen tosi tyytyväinen siltikin, Väinö käyttäytyi erinomaisen hyvin vaikka hänet arvosteltiin ensimmäistä kertaa ikinä pöydällä. Tuomari olikin hauska, kun kysyi, "onko koiranne yleensä arvosteltu näyttelyissä pöydällä vai maassa". Hetken siinä ihmettelin, että mitä vastaan ja totesin Väinön olevan sekarotuinen eikä me koskaan missään näyttelyissä olla oltu. Tuomari naurahti ja sanoi luulleensa Väinöä staffiksi, kieltämättä moni luulee niin. Noh, kokeilimme sitten pöydällä olemista ensimmäistä kertaa ikinä ja Väinö häntä heiluen nuoli tämän nuoren naisen naamaa. Oli ainakin innoissaan tilanteesta, eli hyvin meni! Sannan Tigi sai sinisten 3. palkinnon, ettei ihan turha reissu ollut! Väinökin sai lohdutuspalkinnoksi Sannalta puruluun, se olisi ollut kuulemma vaikea pistää kahdelle whippetille tasan. :)

Pääsin muuten juuri eilen kehumasta tätä punkkitököttiä, jota laitoimme Väinön niskaan ennen mökkireissua. Tänäänhän hännästä löyty salamatkustaja joka oli siellä varmaan hyvän tovin ollut. En tiedä oliko tullut viime viikonlopusta mökillä vaiko aikaisemmin. Punkki oli poistaessa eloton ja jalat olivat kääntyneet käppyrälle eli en tiedä onko Väinön punkkiaine tappanut punkin joka on jäänyt ihoon sitten kiinni. Se on mysteeri, mutta eniten mua inhottaa ajatus siitä, että oon nukkunut ton punkin kanssa ties kuinka kauan, yök!

Super Mode - niittitennarit / www.jeans.fi

Pakko hehkuttaa myös tänne, että netistä tilaamani kengät tulivat perille ja kävin tänään ne hakemassa postista.
Pettymys oli kyllä suuri, kun huomasin kotona kengissä olevan lämpöinen karvavuori. Olin ajatellut niitä kesäkengikseni. Kenkien pieni tarinahan lähtee liikkeelle Turun torilta, missä näin vanhemmalla rouvalla tällaiset kengät jalassa. Ihastelin kenkiä hetken ja päätin rohkaistua kysymään mistä hän kengät oli hankkinut. Kuulemma jostain huutokaupasta tosi halvalla, mutta kertoi, että niitä saa myös Jeansilta. Tietenkin pistin heti tilaukseen kun kotiin pääsin, enkai mä nyt kuvitellut että ne mitkään syys-/talvikengät on kun se mamma piti niitä siellä +25 asteen lämmössä?!

Aikaisemmassa postauksessani myös hehkutin Väinölle ostamaani uutta petiä. Hän ei ole vielä täysin hyväksynyt sitä omakseen vaan päätää edelleen ahtautua vanhaan pieneen petiinsä. Toivottavasti se nyt jossain vaiheessa yrittäisi hyväksyä ton uuden pehmoisen petinsä, viimeistään silloin kun omat tuoksut on tarttunut. En mä sitä koristeeksi halunnut..



Asiasta toiseen, päätin tänään illalla tehdä meille Feta-parsakaalipiirakkaa josta tuli ihan älyttömän hyvää. Se on tosi helppo ja suhtkoht nopeakin. Kannattaa ihmeessä kokeilla, resepti löytyy linkistä: Pippurimylly / Feta-parsakaalipiirakka. Nyt painun mutustelemaan tekelettäni ja katsomaan uusinta kautta Arrested Developmentista. Aivan mahtava sarja!

Mökki

Vietimme viikonlopun mökillä. Väinö on aina niin iloinen kun saa olla koko viikonlopun vapaana isolla pihalla. Vedestä pysyimme tällä kertaa poissa vaikka muutaman kerran salaa sinne pujahdettiinkin.

Testissä oli myös uusi niskaan laitettava punkkitökötti. Apteekista sanottiin sen olevan myös ihmiselle turvallista jos koira vaikka sattuisi nukkumaan sängyssä - sopii meille. Alussa, kun Väinö tuli meille, olimme ehdottomasti sitä mieltä, ettei koiraa sänkyyn. Noh, sieltä se kuitenkin aina aamulla löytyi ja luovutimme, salaa sinne hiivittiin. Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, punkkitökötti toimi todella hyvin. Ei yhtään punkkia! Viime viikonloppuna punkkeja löytyi 6-7! Muutama oli kiinni. Punkkipanta ei sovi meille ollenkaan. Yrttipannoista olen kuullut erilaisia mielipiteitä ja lääkepanta taas tulehdutti ihoa eikä esimerkiksi hyttysenpistot parantuneet ollenkaan. Semmosta ei ole esiintynyt ollenkaan. Hintavahan se oli mutta on se sen arvoinen kun en toivo niitä punkkeja varsinkaan sänkyyn!




Teimme myös paljon pihahommia, kaadoimme pientä risukkoa ja pinosimme niitä tulevan juhannuskokon läheisyyteen. Väinö ei kyllä osoittanut olevansa mitenkään avuksi. Hän kävi kiskomassa isoja puita pitkin pihoja ja niitä sai käydä keräämässä. Yksi ei riittänyt vaan Väinö halusi KAIKKI. Myöskin äitini teki sen virheen antaessaan kerran Väinön hakea kottikärrystä pienen halon. Tarkoituksena tietenkin, että Väinö auttaisi kuljettamaan sitä oikeaan paikkaan. Arvatkaa vain auttoiko? Väinö juoksi tuhatta ja sataa halkopalan kanssa ympäri pihaa ja kävi sitten myöhemmin varastamassa niitä lisää kottikärryistä, sekä halkopinosta. Se oli ihan hirmuisen hauskaa. Ehkä se kunto kasvoi kun isoa risukkoa kiskoi kohti rantaa ja Väinö roikkuu pikkuoksissa kiinni ja vetää vastakkaiseen suuntaan.

Naapurin omenatkin on jo puhjennut kukkaan! 

Rankan viikonlopun jälkeen iski väsymys

Kauppareissu

Tänään on ollut sateinen ja kylmä päivä. Klaus kuvaili hyvin sumutinpullo-keliksi, sitä se oli. Väinökin on ollut pakkolevossa viime viikonlopusta lähtien saatuaan vesihännän mökin viileästä rantavedestä, niin innoissaan hän siellä on polskinut. Onneksi ollaan jo paranemaan päin, mutta ensi viikonloppuna Väinö joutuu pysymään poissa rantavedestä ja ostinkin muutaman lelun kaupasta piristykseksi, leikitään niillä sitten. Pettymys tulee olemaan varmasti kova.

Tarttui sieltä eläinkaupasta muutakin. Ostimme Väinölle uuden pedin, vanha oli revitty pohjasta auki ja olimme ostaneet alunperinkin liian pienen. Nyt on jättikokoinen pehmeä peti ja uusi Hurtan kaulapantakin tarttui mukaan. Kävimme kovaa vääntöä kaulapannasta kaupassa, mutta taivuin sitten Klausin tahtoon. Olisin halunnut nahkaisen niittipannan, olisi ollut niin hienon näköinen, mutta ei.. Käytännöllisempi pehmustettu klipsipanta voitti. Hankimme myös juomapullokuppi-systeemin jonka voi helposti napata mukaan kesähelteillä lenkille.

Sain minäkin jotakin. Kävin postissa hakemassa Adlibriksesta tilaamani kirjan Naisen iholla - 32 tarinaa tatuoinneista. Kirja vaikutti niin mielenkiintoiselta, että se oli saatava omaksi. "Kolmisenkymmentä hyvin erilaista ja eri-ikäistä naista kertoo tatuointiensa tarinan, ja jokaista tarinaa kuvittavat kertojan oman kehon kuvat. Yhdelle kyse on koristautumisesta, toiselle se on tärkeä taidemuoto, joillekin terapiaa tai identiteetin rakentamista. Kuva voi olla lahja lapselta tai äidiltä, osa henkilöhistoriaa, tapa kertoa omista arvoista - tai tapa nauttia kehostaan joka päivä.Naiset joutuvat selittämään tatuointejaan useammin kuin miehet, ikään kuin kuvan ottamiseen pitäisi olla huolellisemmin perusteltu motiivi. Ja usein onkin. Kirjan tarinat yllättävät ja herättävät myös lukijan perustelemaan mielipiteitään tatuoinnista.Millainen äiti on nainen, jolla on rinnoissa tatuointi? Uskaltaako tatuoitua myyjää puhutella? Naisen iholla on visuaalinen ja esteettinen kirja, jossa 16-63-vuotiaat naiset kertovat, miksi he ovat ottaneet ihoonsa kuvia ja miten se on vaikuttanut työrooliin ja ihmissuhteisiin."

Kirjoittelen tänne sitten mitä tykkäsin :)

Väinö

Monesti olimme Klausin kanssa pohtineet - tahtoisimme jonkun kolmannen meidän arkeamme sekoittamaan, mutta lapsi ei tunnu parikymppisten (ja toinen vähän päälle) elämässä ajankohtaiselta. Koira tuntui hyvältä ratkaisulta.

Olin katsellut jo pitkään netissä ilmoituksia Ranskanbulldogeista, mutta sitä oikeata ei ollut löytynyt. Olivat joko liian kalliita tai liian kaukana. Soitin yhdestä koirasta ja nainen ei halunnut luovuttaa koiraa minulle, koska en hakenut näyttelykoiraa vaan seuraa kotisohvalle. Yhtenä päivänä silmiini pisti ilmoitus, "jackrussel/ranskis mix". Pysähdyin hetkeksi ja päässäni rupesi ajatukset pyörimään ihan hullua vauhtia. Kehotin Klausia soittamaan kyseisessä ilmoituksessa olevaan numeroon, minua pelotti edellinen puhelu jossa minut oltiin lytätty. 4 poikaa ja 2 tyttöä oli syntynyt matalaan kerrostaloon Nummelassa, niitä pääsi katsomaan ja varaamaan vasta seuraavan viikon maanantaista eteenpäin, jännitti. Päivät kuluivat, saimme sinä aikana valokuvia ja muuta hehkutusta pienistä pennuista. Sunnuntai-iltana saimme puhelun, että pentuja oli käyty jo katsomassa ja kaksi urosta oli jäljellä. Olimme alunperinkin halunneet uroksen ja sitten iski paniikki. Puhuin Klausin ympäri, että nyt kyllä ajamme Turusta Nummelaan heti!! Hän koetti maaritella, jospa odottaisimme huomiseen. EI! NYT MENNÄÄN! Lähdimme hurauttamaan Nummelaan, pimpotin ovikelloa jonka takaa kuului haukkumista, kädet hikosivat.

Oven avasi nainen joka toivotti meidän tervetulleeksi. Menimme olohuoneeseen jossa oli iso häkki jonka ovi oli auki, ranskisemo tuijotti meitä isoilla mulkoilevilla silmillään, vieressä tuhisi pieniä mustia karvakasoja isossa mytyssä. Pientä piipitystäkin kuului. Nainen kaivoi kasasta kaksi pientä poikaa, toisen hän antoi Klausille ja toisen sain minä syliini. Pelkäsin, että rikon niin pienen ja hentoisen elämän ihmeen. Toinen pennuista piippasi älyttömästi emon perään ja emo kävikin siinä koko ajan hääräämässä, "mikä hätänä?". Minun sylissäni ollut pentu nukkui kieli ulkona. Katsoin pientä poikaa, jonka silmätkään eivät olleet avautuneet ja ajattelin, "tässä on meidän Väinö."