Kirjoittelen mökkimme terassilta, tulin tänne viettämään viikonlopun ja samalla hakemaan Väinön hoidosta. Äitini on helpottunut kun viimein jatkuva vahtiminen on ohi, painajaiset punkeista ja ikävien asioiden sattumisesta on vihdoinkin loppu.
Saavuin ensimmäisenä mökille ja jäin odottamaan muuta perhettä, piilouduin mökin taakse ja ilmestyin sieltä Väinön iloksi tai kauhuksi kun olivat päässeet autosta ulos. Väinön reaktio oli vähän omituinen, ehkä samanlainen kun olimme 18 päivää Japanissa ja Väinö oli hoidossa Klausin siskolla. Tuntui että hän ei tunnistanut minua heti, tuli väsyneen oloisesti ja jotenkin tosi laiskasti luokse, mutta taisi jossain vaiheessa tajuta kuka olen ja siitähän se riemu repesi, kauheasti pussailua ja hyppimistä.
Sain paljon kuvia äidiltäni ja muulta perheeltä, myös muita kuulumisia. Niin paljon kaikenlaisia herkkuruokia oli tullut syötyä, että pelkäsin miten käy kun arki iskee ja samat kuivat nappulat odottavat ruokakupissa. Puruluitakin hän oli saanut ja paljon ulkolenkkejä.
Kaikista paras oli, kun äiti kertoi vieneenä Väinön kesäteatteriin... eivät halunneet jättää yksin kotiin niin ottivat sitten mukaan. Nauroin vedet silmissä kun kuulin Väinön haukkuneen samaan aikaan kun muut taputtivat, oli kuulemma joku henkilökunnasta sanonut että "eipä ole esitystä ennen haukuttu". Väinö haukkui myös näyttelijät jotka esittivät juoppoja ja olivat yleisön takaa siirtymässä lavalle. Rakas teatterikriitikkomme oli myös kuulemma istunut penkillä ja katsellut esitystä. Jutun kuulleessani kysyinkin, "oliko Väinöllä semmoset vanhan ajan minikiikarit?".









